Reija Silvennoinen
Pääaine: farmasia (1.vuosi, farmaseutti)
Helsingin yliopistossa farmaseutin tutkinnossa voi valita opintopolun, joka valmistaa apteekki- ja sairaalafarmasiaan, lääketeollisuuteen ja viranomaistyöhön, tai tutkimustyöhön. Tutkintoon kuuluu myös kaksi harjoittelujaksoa, joista toinen suoritetaan apteekissa, ja toisen paikan saa valita mielenkiintonsa mukaan. Valinnanvaikeus on huomattava, sillä kaikki farmasiassa vaikuttaa oppimisen arvoiselta.
Miten lääkkeitä saa markkinoida? Millaista lääkehoitoa unettomuuteen on tarjolla? Missä muodossa molekyylin on oltava, jotta se pääsee imeytymään suolistossa? Kuinka suurella annoksella parasetamolia saa aikaan maksavaurion? Takana on alle vuosi farmasian opiskelua ja osaan jo vastata yllä oleviin kysymyksiin. Mitä kaikkea tiedänkään, kun valmistun!
Lukion kemian ja biologian oppikirjat näyttävät tässä vaiheessa hieman tukevampiin opuksiin tottuneelle silmälleni kuin lastenkirjoilta. Samat luonnontieteiden perusasiat käydään kuitenkin läpi kaikissa teoksissa ja erot syntyvät ainoastaan yksityiskohtien määrästä. Esimakua opiskelusta sai farmasian pääsykokeesta, jossa testattiin orgaanisen kemian ja ihmisen fysiologian osaamista. Kokeessa olleet asiat olivat nimittäin juuri niitä, joita on opiskeltu koko ensimmäinen puolivuotinen. Jos saisin tehdä pääsykokeen nyt uudelleen, se menisi varmasti paremmin kuin sisään hakiessa.
Farmasian opiskelu vaatii järjestelmällistä lähestymistapaa, ja omaa oppimistaan pääsee seuraamaan suhteellisen tiheään tahtiin eteen tarjoiltujen tenttien myötä. Farmaseuttisen tiedon määrä on valtava: sairauksia on olemassa tuhansia, ja maailmalla niiden hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä vähintään yhtä monta. Oppimisurakkaa helpottavat yliopiston luennoitsijat ja opettajat, jotka kärsivällisesti kertaavat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille autonomisen hermoston toimintaa ja toistavat hokemia kuten ”vain liuennut lääkeaine voi imeytyä”. Yliopistossa oppii tutkinnosta riippumatta myös tiedonhakua ja ennen kaikkea tiedon kriittistä tarkastelua. Kaikkea ei tarvitse osata ulkoa, vaan on tiedettävä, mistä luotettavaa tietoa löytää, ja miten sitä voi tulkita.
Ensimmäisenä opiskeluvuonna on saanut tutustua suureen määrään kanssaopiskelijoita. Ensin oppi tuntemaan oman tutor-ryhmänsä jäsenet, ja lukuisten ryhmätöiden, erilaisten ainejärjestötapahtumien sekä laboratoriokurssien myötä lähes kaikki oman vuosikurssin farmasian opiskelijat, joita täällä Helsingissä on pitkälti yli 100, tunnistaa jo kasvoista. Opiskelijaelämän kannalta on myös ollut varsin hyödyllistä oppia, mihin aikaan välttää pahimmat jonot opiskelijalounaalla, missä on Viikin kampuksen vähiten varattu ATK-luokka, kenen Unisportin jumppaohjaajan tunnilla saavutetaan maksimaalinen hientuotto, ja mikä ihme on Käärmeenpesä ja miten sinne pääsee sisään.