Teologisen tiedekunnan opiskelijoista suurin osa suorittaa niin sanotun professiotutkinnon, joka valmistaa suoraan joko papin tai opettajan ammattiin. Teologinen tutkinto on kuitenkin myös generalistitutkinto, joka mahdollistaa työllistymisen monille muillekin aloille siinä missä lähes mikä tahansa muukin korkeakoulututkinto. Teologia.fi -sivuston työelämänumero helmikuulta 2016 avaa monipuolisesti kiinnostavia näkökulmia akateemisen teologian yhteyksistä työelämään teologien työllistymisen ja ammatillisen kompetenssin sekä erilaisten työnkuvien ja työkokemusten kautta.
”Yhteiskunta muuttuu, ja samalla muuttuvat teologien professiot”, kirjoittaa Teologia.fi -sivuston päätoimittaja Johan Bastubacka. Yleinen käsitys teologien työllistymisestä suoraviivaisesti papeiksi tai opettajiksi ei Bastubackan mukaan pidä enää tänä päivänä paikkaansa.
”Teologit voivat olla luonteva osa erilaisia asiantuntijatiimejä, sillä alalla on osaamista, jota tarvitaan tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa”, uskoo soveltavan opetuksen yliopisto-opettajana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toimiva Maria Buchert. Buchertin kirjoitus käsittelee teologien identiteettiä sekä työelämäkompetenssia.
Turun yliopiston työelämäpalveluiden tutkija Juha Sainio puolestaan tarkastelee teologien työllistymistä tilastojen valossa. ”Teologien työttömyys on viime vuosina lähtenyt selvään kasvuun. Samalla on kuitenkin muistettava, että valtaosa teologeista työllistyy koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin”, Sainio kirjoittaa.
Visa Tuominen ja Heikki Salomaa Itä-Suomen yliopistosta kirjoittavat teologien pätkätöistä teologisen alan koulutus- ja osaamistarpeen ennakointiraportin pohjalta. Lopputuloksena on, että ”vaikka pappien ja opettajien työsuhteet näyttävät koostuvan hieman lyhyemmistä pätkistä kuin yleislinjalaisilla, he kuitenkin tekevät ainakin lähes koulutustaan vastaavaa työtä. Generalistiteologeilla näyttäisi olevan hieman kahta muuta ryhmää pidempiä työsuhteita, erityisesti yksityissektorilla, mutta he joutuvat usein tyytymään tehtäviin, jotka eivät vastaa koulutustasoa, eikä teologisella osaamisella aina ole ollut käyttöä heidän pätkätöissään”.
Papin työhön ja siinä vaadittavaan osaamiseen paneutuu artikkelissaan ekumeniikan dosentti ja Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi. ”Millaista osaamista papit tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa? Tarvitsevatko he akateemista teologiaa? Pitäisikö papit kouluttaa pappisseminaarissa?”, Kopperi pohtii.
Myös piispa Björn Wikström kirjoittaa pappeudesta – nimittäin evankelis-luterilaisen kirkon rekrytoinnin näkökulmasta. ”Församlingarnas roll i rekryteringen av nya präster har accentuerats under senare år. Processen fram till prästvigning är ett samarbete mellan tre parter: där prästkandidaten bär på en inre kallelse, församlingen ger den yttre kallelsen, medan biskopen och domkapitlet bedömer kandidatens lämplighet och förbereder henne eller honom för arbetet”, kirjoittaa Wikström.
Opettajien työllisyysnäkymiä ja uskonnonopetuksessa tapahtuvia muutoksia puolestaan pohtii uskonnonopettaja ja Suomen uskonnonopettajain liiton entinen puheenjohtaja Anna Saurama. ”Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen uudet valtakunnalliset opetussuunnitelmat astuvat voimaan elokuussa 2016. Mitä ne merkitsevät uskonnonopetukselle ja uskonnonopettajien koulutukselle?”, Saurama kysyy.
Pappeuden ja opettajuuden ohella artikkeleissa perehdytään myös teologien muihin mahdollisiin urapolkuihin. Avainasiakaspäällikkönä STT:ssä työskentelevä teologian maisteri Maija Lappalainen pohtii omien kokemustensa pohjalta sitä, mitä annettavaa teologeilla on viestinnän maailmassa. ”Toimittaja tarvitsee työssään hyvää yleissivistystä, kriittistä ajattelua sekä kuuntelemisen ja kysymisen taitoja. Nämä taidot voi löytää montaa polkua pitkin, joista yksi on teologian opiskelu. Voimakas maahanmuutto ja kriisit maailmalla ovat nostaneet uskonnot, perinteet ja niiden tulkinnat osaksi päivittäistä uutisvirtaa. Tämän maailman tulkitsemiseen teologia antaa erinomaisia valmiuksia”, Lappalainen tiivistää.
Työnohjaajana ja työyhteisöjen ohjaajana pitkään toiminut teologian tohtori Heli Aaltonen puolestaan kirjoittaa teologeista työnohjaajina ja -ohjattavina evankelis-luterilaisessa kirkossa. ”Työnohjauksessa on mahdollisuus pohtia muun muassa ammatti-identiteettiä. Teologien kanssa keskustellaan usein esimerkiksi esikuvien merkityksistä ja siitä, ’millainen pappi minä haluan olla’”, Aaltonen kertoo.
”Huomaan ottaneeni elämänohjeeksi seuraavan: jos epäröit tehdä jotakin, tee ennemmin kuin jätä tekemättä. Näissä käänteissä teologinen yleissivistys antaa paljon käyttövoimaa”, toteaa Aalto-yliopiston varainhankinnan johtajana työskentelevä teologian maisteri Teppo Heiskanen. Heiskasen kirjoitus valottaa teologien erilaisia urapolkuja hänen oman kokemuksensa kautta, ja korostaa monipuolisten työkokemusten tärkeyttä.
Artikkelisarjan lopuksi toista tutkintoaan teologisessa tiedekunnassa suorittava Suomen Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen valottaa omia motivaatioitaan teologian opiskeluun. Laaninen tiivistää hyvin sen tärkeimmän ajatuksen, jonka tämä artikkelisarja pyrkii nostamaan esiin: ”Kyllähän teologitutkinto tarjoaa niin laajan yleissivistävän pohjan ymmärtää maailmaa, että siitä on hyötyä nykypäivänä kaikilla aloilla.”