TUULI: ”LAPSENA LEMPIVÄRINI OLI LÄPINÄKYVÄ JA INSPIRAATIO MIELTYMYKSEENI OLI TULLUT KRISTALLEISTA.” PEKKA JYLHÄN TEOKSESTA: LUOLA SAAREN RANNALLA.
Luovuutta, leikillistä oppimista ja pitkäjänteistä yrittämistä arvostetaan kokeilukulttuuriin kannustavassa yhteiskunnassa, mutta todellisuudessa luovan leikillisyyden ja stressin hallinnan yhdistelmä saattaa olla monelle muulle paitsi lastentarhanopettajalle vierasta.
Lastentarhanopettaja on kiinnostunut lapsuudesta ilmiönä, jota voidaan tarkastella monelta eri kantilta. Lapsuus yhteiskunnallisena, kulttuurisena ja psykologisena ilmiönä alkoi vasta 1950-luvun jälkeen eli silloin, kun monien nykyisten opiskelijoiden vanhemmat syntyivät. Heidän sukupolvensa sai kenties ensimmäistä kertaa tuntea vanhempien rakkaudellisen lämmön, mikä johti avoimemman keskusteluyhteyden avautumiseen lapsen ja vanhempien välillä. Nykyisin lapsuudesta tiedetään jo varsin paljon eri tieteenalojen tutkimusten perusteella, mutta keitä ovat he, jotka osaavat tulkita varhaislapsuutta eri merkityksistä käsin.
Helsingin yliopistossa lastentarhanopettajan koulutuksessa pidetään yhtenä kaikkein kirkkaimpana ajatuksena sitä, että lapsuuden tapahtumilla on todella pitkäaikaiset vaikutukset ihmisen koko elämänkaareen. Lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen edistäminen hyvinvoinnin ja oppimisen näkökulmasta on koulutusta ohjaava arvo, joka lastentarhanopettajien mielissä sisältää myös sen ymmärtämisen, että
Päiväkoti voi olla pahimmassa niin kuin parhaimmassakin tapauksessa lapsen yksi pelastavista ympäristöllisistä tekijöistä, jos kasvuolosuhteet eivät ole muutoin suotuisat.
Lastentarhanopettajan alan tämän hetkisissä tutkimuksissa käsitellään muun muassa oppimaan oppimista ja erilaisia oppimissuuntauksia, stressin neuropsykologia, unohtamatta leikkiä ja kiusaamista. Yliopistotasoinen koulutus perustuessa tutkimukseen, lastentarhanopettajaksi opiskelevalla on mahdollisuus ammentaa tietoa vuorovaikutuksesta, monikulttuurisuudesta, erityispedagogiikasta, lastenkirjallisuudesta sekä esi- ja alkuopetuksen didaktiikasta.
Varhaislapsuutta voisi syystäkin sanoa kaikista tärkeimmäksi ihmisen elämänvaiheeksi, joten näin ollen myös varhaiskasvatuksen systemaattisilla ohjelmilla on pitkäaikainen merkitys ihmiselle.
Lastentarhanopettajan tieto- ja taidevalmius konkretisoituvat koulutuksessa, jossa opinnot jakautuvat yleisellä tasolla kasvatustieteen perusopintoihin, kieli- ja viestintäopintoihin, varhaiskasvatuksen tehtäviin, esiopetuksen ammatillisia valmiuksia antaviin opintoihin sekä sivuaineopintoihin. Näiden pohjalta opitaan muodostamaan käsitys lapsen ominaisimmasta tavoista oppia, mitkä ovat leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen, taiteellisen ilmaisun kautta. Tämän takia lastentarhanopettajan tulee osata konkreettisen, intentionaalisen kokemisen kautta opettaa lapsia, minkä vuoksi opiskelu sisältää taito- ja taideaineiden didaktiikan kursseja.
Luovuus pääsee valloilleen kursseilla, joilla pääsee kokeilemaan kitaran, ukulelen soittamista tai ottamaan uudelleen tuntua rakkaalta tuntuvaan pianoon. Raikkaalta kuulostaa myös hiirien talon nikkarointi, minkä sisälle muotoillaan PCL-muovista designhuonekaluja. Luovuus alkaa siis ruokkia itse itseään, kun pääsee vain tekemään.
Pitää kuitenkin muistaa, että luovan leikin tehtävänä on tukea kulttuuriin ja elämään kasvamista, jolloin lastentarhanopettajien pedagoginen osaaminen piirtyy kokonaisuuteen mukaan. Hyvien vuorovaikutus- ja ryhmätyöskentelytaitojen korostaminen ei tunnu teennäiseltä, kun kuulee oman koulutusalan professoreiden, opettajien olevan ihmisinä sellaisia, jotka muistavat nimesi ja tervehtivät sinua kadulla. Moni lastentarhanopettajakoulutuksen opettajista on itse toiminut ammatissa, joihin he valmentavat opiskelijoita, mikä edesauttaa ymmärryksen syntymistä opettajan ja opiskelijoiden välille. Joskus sen syntyminen edellyttää avoimuutta puhua esimerkiksi pitkistä harjoittelujaksoista, joita tehdään päiväkodeissa tai keskustelua ”kentälle” (paikkoja, joissa lasten ääntä kuunnellaan, ei pelkästään päiväkodin pihoilla). Silloin opettajalta saama lohduttavan halaus tuntuu välittömän aidolta, jos herkistyy itkemään yllättäen kesken ryhmätunnin.
Luovaa leikkiä koko ikä, ei pelkästään tarharyhmissä.
Alussa oleva valokuva ja sitaatti on lastentarhanopettajaksi opiskelevan käsialaa.