Minä: Markus Tervo
Opinnot: Matikan opiskelija
Muuta: Taikuuden Suomen mestari.
Alanvaihto on vaihtoehto
Aika on kallisarvoista. Elämämme muodostuu siitä, miten käytämme aikamme. Aikaa ei saa takaisin, kun sitä on kuluttanut. Opin tämän yliopistosta, josta vaihdoin pois. Toivon, että tämä teksti tavoittaa teidät, jotka ette ole varmoja alastanne tai tiedä minne hakea.
Aloitin korkeakouluopiskelijana vuonna 2015. Hain alalle, joka ei kiinnostanut minua, mutta minne vanhempani kannustivat. Pisterajat olivat myös mukavan alhaiset, joka helpotti valintaa. Pääsin sisään, opiskelut käynnistyivät ja armotta jyräsivät ylitseni. Lukiossa en oppinut opiskelemaan, koska en tähdännyt korkealle. Keskinkertaisuus riitti, ja sen saavutti muistamalla tietoa. Yliopistossa täytyy ymmärtää tietoa. Samalla tutustuin uusiin ihmisiin ja juhlia riitti. Noh tätä on fuksivuosi, tuumin, ei vielä tarvitse ottaa vastuuta opinnoista. Puoli vuotta kului ja olin ansainnut vain kahdeksan opintopistettä. Jotain oli muututtava.
Muutin yliopiston kampukselle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun muutin pois kotoa. Olin varma, että nyt opinnot alkavat sujumaan. Asuinhan ihan opintojeni vieressä. Tietenkään tämä ei auttanut. Oikeastaan sillä saattoi olla vastakkainen vaikutus. Olin vapaa ja ilman vastuuta, ilman vanhempieni vaikutusta. Olemassaoloni oli nautinnon tavoittelua ja vastuun välttelyä. Vähitellen nautinto muuttui kärsimykseksi, hyvä meno muuttui itseni ja valintojeni kyseenalaistamiseksi. En enää nauttinut vapaa-ajasta.
Motivaatio opintoja kohtaan on tärkeätä…
Oivalsin, että en ollut oikeassa paikassa. Syyni valita ala, eli vanhempien tahto ja matalat pisterajat, eivät olleet tarpeeksi merkityksellisiä luomaan tahdonvoimaa sitoutua opiskelemaan pitemmälle ajalle. Sitä paitsi en edes nähnyt positiivista tulevaisuutta itselleni, jonka vuoksi uhrata nykyhetken. Elämässäni oli opiskelujen kokoinen aukko. Asiat nivoutuvat yhteen ja tämä aukko oli läsnä elämäni muissa palasissa. Päätin vaihtaa alaa.
Hain Helsingin yliopiston matematiikan opelinjalle. Opettaminen on vahvuuksiani ja tällä kertaa olin ilahtunut, kun minut hyväksyttiin. Muutin ystäväni kanssa Oulunkylään, jolloin Kumpulan kampus on lähellä. Olin motivoituneempi opiskelemaan, mutta en edelleenkään kerännyt tarpeeksi opintopisteitä. Huomasin, että toistin menneisyyteni virheitä. Miksi pelkästään motivaatio ei riitä?
… Kuten myös ajanhallintataidot
Ongelmani oli ajanhallinnassa, elämäni oli liian epäsäännöllistä. Perehdyin aiheeseen, luin kirjoja ja katsoin videoita. Rakensin itselleni rutiinin. Pyhitin opiskelulle tietyn ajan päivästä. Taistelin, että saan säännöllisen unirytmin. Se oli hankalaa, mutta palkitsevaa. Kylvin hyviä tapoja ja kitkin huonoja, kuin rikkaruohoja. Ystäväni kamppaili myös ajanhallinnan kanssa. Olimme joukkue, yhdessä kukistimme monta huonoa tapaa.
Puolen vuoden jälkeen uusi rutiini oli arkea. Huomasin kehittymistä opinnoissani, pysyin kärryillä ja aikatauluissa. Saavutin monta omaa tavoitetta: voitin taikuuden suomenmestaruuden. Tärkein muutos oli henkinen, olin itsevarmempi ja onnellisempi kuin koskaan. Nautin taas vapaa-ajasta, jolloin mieleni oli vapaa nauttimaan nykyhetken nyansseista murehtimatta menneisyyttä tai stressaamatta tulevaisuutta.
Ystäväni lähti maailmanympärysmatkalle etsimään lisää vastauksia, ja minä muutin Kumpulaan. Nautin luonnon, puutalojen ja ystävällisten kassatätien luomasta rauhasta. Opiskelen edelleen samalla linjalla. Saan tarpeeksi opintopisteitä, josta olen hyvin ylpeä. Ymmärrän, että olisin voinut saavuttaa tämän aiemmassa yliopistossani, mutta silloin en ollut tarpeeksi kypsä. Silti olen kiitollinen ajastani siellä. En oppinut kursseista, mutta opin paljon muuta. Alanvaihto on vaihtoehto, kun aika on liian kallisarvoista hukattavaksi väärällä alalla.
Kiitos lukijoille!
Ps. Miten kehittyä huippumatemaatikoksi? Se selviää, kun ensimmäinen haastatteluni julkaistaan. Haastatteluissa esiintyy Helsingin yliopiston lehtoreita. He muodostavat yliopiston selkärangan, ja hakijoiden on hyvä tietää, minkälaista porukkaa heille luennoi.